Kodin perushankintoja?

Vaikka alivuokralaisena Lassella on mahdollisuus käyttää keittiötä (ja kylpyhuonetta), oli hän kuitenkin päättänyt hankkia huoneeseensa oman jääkaapin, halvalla kun sai (vai liekö ollut peräti ilmainen?). "Ulkonäöllä ei ole väliä. Pääasia, että se toimii." 

 *** En muista millään, mistä tuo jääkaapin "runko" on peräisin. Se oli alunperin pieni puinen rasia, joka pystyyn käännettynä näytti mielestäni ihan (jää)kaapilta ja siitä se lähti. Talouspaperiteline on muinoin jostakin swapista saatu, sinappi- ja hammastahnaputkilot nukkekotimarkkinoilta ostettu. ***

Poikamiehen jääkaapin sisältö... Juusto ja kurkku itse tehtyä, maitopurkki itse taiteltu :-). Muut nk-markkinoilta tms. ostettu.

Kirpputorilta Lasse löysi sopivan kellon seinälle.

*** Tähän sai hyvin käytettyä vääntyneet nuppineulat :-D ***

Uusien "hankintojen" jälkeen Lassen boxissa näyttää tältä.

*** Nyt pieni tauko mineilyyn, sillä on pakottava tarve tehdä muitakin käsitöitä ja siihen tarvitsen tilaa. Kun ei ole erillistä askarteluhuonetta, ruokapöytä on taas kerran täynnä kaikenlaista "materiaalia".  En tiedä, olenko ajatukseni kanssa yksin, mutta huomasin tällä kerralla mineilyä aloittaessani, että vaikka lopputulos on useinkin hyvin pientä, sen tekeminen vaatii älyttömän paljon tavaraa ja sen myötä tilaa. Naapuri kävi muutama päivä sitten yllätysvierailulla, kun tarvitsi apua puhelimen kanssa. Mahtoi ihmetellä vuorta ruokapöydällä :-D

Pidän itselleni peukkuja, ettei mineilytauko veny taas vuosien mittaiseksi. 

Kevättä rinnassa?

 Kevätköhän on saanut Lassen innostumaan "sisustuksesta"? No, jostain on löytynyt (käytetty) taso ja tv on saanut jalustan. Lasse tykkää selvästi auto-ohjelmista...

*** Tason olen tuunannut jostain Lidl'n nukkekodin kaapista; yläosa irti ja vähän maalia pintaan. Laatikko ei aukea. 

Tarpeellista tavaraa

Tuli todistettua (itselleni) ettei se mineilyharrastus mihinkään häviä, vaikka vuosiin ei juuri mitään näkyvää tapahdukaan. Uusia ideoita putkahtelee kuitenkin usein mieleen ja jonain päivänä tulee se hetki, kun ei enää voi vastustaa kiusausta. Silloin muut käsityöt joutuvat tauolle. Näin kävi ihan oikeasti tuossa joitakin viikkoja sitten. Yhtäkkiä oli vaan pakko päästä mineilemään :-)

Lasse asuu edelleenkin alivuokralaisena ja pikku hiljaa on saanut tehtyä tarpeellisia(?) hankintoja. Nyt ei enää tarvitse nukkua pelkällä patjalla, kun löytyi sopivat petivaatteet. Kunnon tyyny on vielä ostoslistalla ja seinälle pieni hylly, johon saisi iltalukemiset ja herätyskellon... Seuraava isompi hankinta on selvästikin pieni sohva parven alle. 

Lasse on ahkera somen käyttäjä ja eräästä roskalava-ryhmästä löytyi juuri sopiva hyllykkö! Nurkassa oleva peikonlehti kärsii selvästi valonpuutteesta :-(

*** Hyllykön runkona hammasharjojen "myyntiteline", ihan luvan kanssa sellaisen joskus kaupasta mukaan nappasin. On odottanut "roskalaatikossa" varmasti yli kymmenen vuotta, että pääsisi käyttöön :-D

Lassen ale-ostos

Lasse päätti lähteä vuoden alkajaisiksi ale-ostoksille. Ei mennyt hukkaan ostosreissu, kun löytyi vihdoinkin sopiva patja parvisänkyyn. Petauspatja ja petivaatteet jäi kyllä vielä hankkimatta. - Ehtii nuo myöhemminkin, miettii Lasse. Muisto sängyn romahtamisesta ei ole vielä häipynyt Lassen muistista ja ylhäällä nukkuminen arveluttaa. 

* * * * *

Olipas vaikea ottaa kuvaa tuosta patjasta. Tarkkaa en saanut millään, höh. Mutta patja valmistui ennätysajassa (meikäläisen mittapuulla), kun vain sain aikaiseksi ryhtyä toimeen. Johan tuo olikin pyörinyt mielessä useamman vuoden, heh. 

Löysin viime syksyn Suuri Snadi -messuilta juuri oikeanlaisen patjakankaan. Joskus sen oikean materiaalin löytyminen vie yllättävän kauan aikaa.

Omena päivässä...

... parhaana monta.

No enpäs saanut pidettyä näppejäni erossa massasta tänäänkään. Nyt on omenaa joka lähtöön, kokonaisena, puolikkaana ja viipaleena. Viimeksi mainitut varmaan menossa omenapiirakkaan jahka keksin, kuka sitä leipoisi. Kuorittua omenaa kuoren kera en onnistunut saamaan aikaiseksi, mikä jäi kyllä vähän harmittamaan, mutta Fimo Soft on ainakin mun käsissä liian pehmeää siihen tarkoitukseen. Tosin kyllä mä jo siinä vaiheesa, kun noita muurahaisen pikkuvarpaan kokoisia siemeniä noihin puolikkaisiin asettelin ajattelin, että onkohan tää ihan terveen hommaa :-D Mutta niin tai näin, kivaa se ainakin on ja se on pääasia!

Näin kävi

No niinhän siinä kävi, kuten pelkäsin. Mineily vei taas mukanaan ja keskeneräiset tilkkutyöt ovat edelleenkin keskeneräisiä.

Ja englanninlakujen myötä innostuin massailemaan lisää. Muutama kurkku, sitruuna ja sipuli tässä menossa uuniin. Näille ei ole mitään täsmäkohdetta vielä tiedossa, mutta onpahan varastossa, kun tarve tulee vastaan :-)

Heräämisiä...

Nyt olen onnellinen, että nukkekotimaailmassa kaikki on mahdollista. Tässä tapauksessa se, että aikaa ei ole kulunut yhtä kauan kuin edellisestä postauksesta on vierähtänyt, vaan hyppäämme vain joitakin viikkoja eteenpäin tästä tapahtumasta :-)

Lasse-parka loukkaantui melko pahoin tuossa mullistuksessa. Sairaalassa vierähti hetki jos toinenkin, mutta nyt Lasse on vihdoin päässyt palaamaan kotiin.

Kotiutuessaan Lasse joutui vielä käyttämään kainalosauvoja, mutta pikkuhiljaa kävely alkaa jo sujua ilman niitäkin.

Ystävät kävivät kasaamassa romahtaneen parvisängyn, mutta Lasse ei ole vielä uskaltanut kiivetä sinne nukkumaan, näyttää nimittäin vähän huteralta. - Täytyy varmaan itse kiristää ruuveja, kunhan tästä vielä vähän voimistun, Lasse tuumaa. Nyt on uni tullut niin vikkelästi, ettei edes kenkiä ole ehtinyt ottamaan pois jaloista.

Lassen ruokavalio ei kylläkään ole toipilaalle paras mahdollinen: sipsiä, limua, karkkia, makkaraa ja säilykkeitä. Jonkin sortin vekotin ruoan lämmitykseen olisi kyllä hankittava mitä pikimmiten. 

* * * * *

No hoh-hoh. Melkein vuosi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Ihan nolottaa. Tilkkutyöt ovat vieneet kaiken harrastusajan, mutta nukkekoteilu ei ole unohtunut missään vaiheessa. Suuri Snadi -messuilla alkoi taas mineilyttää oikein toden teolla, joten tällä viikolla piti tarttua toimeen. 

Nuo kainalosauvat on olleet mielessä jo pitkään. Ohje täältä. Kyllä mua nauratti (olisi voinut itkettääkin) niitä tehdessä, sillä se ei ollut ihan niin helppoa, miltä se näyttää. Valmista tuli yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta sillä menetelmällä olen ennenkin onnistunut :-) 

Messuilla sattui silmään tuo säilykepurkki (olisikohan ollut Soile Touran pöydässä?) ja naureskellen sekä myös vähän säälin sekaisin tuntein sen Lasselle ostin. Myyjällekin sanoin, että pitää viedä poikamiehelle ruokaa. Makkarapaketin (edellisessä kuvassa) ostin Facebookin nukkekotikirppikseltä viime kesänä. Tuo lehtiö oli myös täsmäostos (messuilta) Lassen boxiin. Se on jotenkin niin soma :-)

Tänään oli vuorossa kainalosauvojen paisto, mutta innostuin sitten massailemaan muutakin. Nuo englannin lakut ei ole minimaailmassa enää mikään uusi juttu, mutta ne ovat sitkeästi roikkuneet mielessä kymmenien ja satojen ideoiden tekolistalla. Ja kuten tavallisesti, massajuttuja ei voi tehdä vain muutamaa. Nyt on sitten lakuja iso varasto (kaikki eivät ole tuossa).

Lähiaikoina tulen käymään mielessäni taistelua tilkkutyöt/mineily, mutta toivottavasti saan järjestettyä aikaa molempiin.

Aina on tilaa vielä yhdelle

Mistä näitä oikein tulee...

Nallelandiaan on ilmestynyt jälleen uusi jäsen, karhu nimeltään Roope (nimen antoi tällä kertaa poikani).

Roope-karhu sai ylleen liivin, jonka taskuihin voi säilöä kaikenlaista tarpeellista.

Kolmikko yhteiskuvassa. 

Nyt kolmannen nallukan jälkeen voin sanoa, että olisi pitänyt aloittaa näiden tekeminen päinvastaisessa järjestyksessä, eli suuremmasta pienempään. Mutta tällä kertaa näin päin :-) (Iivari saattaa jossain vaiheessa joutua plastiikkakirurgin käsittelyyn, sillä kuono häiritsee...)

Nallekaveri

Jäi sitten nalleputki päälle. Tällä kertaa esittäytymisvuorossa on Hermanni Harmaakarhu.

Iivari on iloinen uudesta kaveristaan.

Esittäytyminen

Eilen oli tämän syksyn nukkekotikurssin viimeinen kerta. Olin edellisellä kerralla sairaana, joten tein varsinaisesta aiheesta poiketen aiemmin aiheena ollutta nallea. Ihan en ehtinyt sitä saada valmiiksi illan aikana, joten tänään vielä riitti kotona ahkeroitavaa. Mutta valmista tuli!

Saanko esitellä: Iivari von Isokorva! 

Kuinkahan kauan aikaa olen suunnitellut tuollaisen pikku-nallukan tekoa? No todella monta vuotta. En ole uskaltanut tarttua toimeen, sillä olen aina luullut sen olevan ylettömän vaikeaa puuhaa. Ihme ja kumma, ei se sitten ollutkaan. Kaikkein vaikeinta oli saada aikaiseksi "ilme", enkä siinä omasta mielestäni ihan täydellisesti onnistunutkaan, mutta ehkä sitten seuraavan nallen kohdalla. Iivarista tuli kuitenkin tekovaiheen aikana hyvin rakas, sillä onhan se ensimmäinen luomukseni laatuaan :-) Ja pituutta von Isokorvalla on kokonaiset 5 cm.