Aina on tilaa vielä yhdelle

Mistä näitä oikein tulee...

Nallelandiaan on ilmestynyt jälleen uusi jäsen, karhu nimeltään Roope (nimen antoi tällä kertaa poikani).

Roope-karhu sai ylleen liivin, jonka taskuihin voi säilöä kaikenlaista tarpeellista.

Kolmikko yhteiskuvassa. 

Nyt kolmannen nallukan jälkeen voin sanoa, että olisi pitänyt aloittaa näiden tekeminen päinvastaisessa järjestyksessä, eli suuremmasta pienempään. Mutta tällä kertaa näin päin :-) (Iivari saattaa jossain vaiheessa joutua plastiikkakirurgin käsittelyyn, sillä kuono häiritsee...)

Nallekaveri

Jäi sitten nalleputki päälle. Tällä kertaa esittäytymisvuorossa on Hermanni Harmaakarhu.

Iivari on iloinen uudesta kaveristaan.

Esittäytyminen

Eilen oli tämän syksyn nukkekotikurssin viimeinen kerta. Olin edellisellä kerralla sairaana, joten tein varsinaisesta aiheesta poiketen aiemmin aiheena ollutta nallea. Ihan en ehtinyt sitä saada valmiiksi illan aikana, joten tänään vielä riitti kotona ahkeroitavaa. Mutta valmista tuli!

Saanko esitellä: Iivari von Isokorva! 

Kuinkahan kauan aikaa olen suunnitellut tuollaisen pikku-nallukan tekoa? No todella monta vuotta. En ole uskaltanut tarttua toimeen, sillä olen aina luullut sen olevan ylettömän vaikeaa puuhaa. Ihme ja kumma, ei se sitten ollutkaan. Kaikkein vaikeinta oli saada aikaiseksi "ilme", enkä siinä omasta mielestäni ihan täydellisesti onnistunutkaan, mutta ehkä sitten seuraavan nallen kohdalla. Iivarista tuli kuitenkin tekovaiheen aikana hyvin rakas, sillä onhan se ensimmäinen luomukseni laatuaan :-) Ja pituutta von Isokorvalla on kokonaiset 5 cm.

Messuille, hopihopi!

Tulevana viikonloppuna on Vantaan Energia-areenalla paljon minikokoista nähtävää, joten sinne kannattaa kaikkien mini-ihmisten suunnata kulkunsa :-) Itse menen huomenna päivystämään Nukkekotiyhdistyksen pöytään ja odotan malttamattomana, että pääsen samalla reissulla ihastelemaan kaikkia ihania nukkekoti-juttuja. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin eiköhän sieltä tartu jotain mukaankin :-)

Punottua ja tuftattua

 

Eilen oli nukkekotikurssilla aiheena punonta. Olen aiemmin tehnyt kyseisellä menetelmällä pyykki- ja roskakorin, sekä pikkukoreja kuparilangasta, joten juttu ei ollut ihan vieras. Aikani mietiskeltyäni päädyin tekemään tuollaisen - mikä-suojaruukku-se-nyt-onkaan - kukkaruukulle. Kuteeksi valitsin ohuen pellavalangan ja mietin monta kertaa punomisen aikana, että helpommalla olisin päässyt paksummalla langalla. Mutta valmista tuli  ja sehän on pääasia. Ja koska ruukkukukkia on enemmänkin kuin tuo kuvassa oleva, noita täytynee tehdä lisää. Kivaa puuhaa!

Sitten vähän toisenlaista käsityötä. Alustukseksi kerron, että aloitin tänä syksynä Käsityön taiteen perusopinnot (joista enemmän täällä) ja ensimmäisenä varsinaisena käsityömenetelmänä meillä on tuftaus. Olen suunnitellut tekeväni vihdoinkin päällisen monta vuotta sitten tekemälleni eteisen penkille ja tämä työ oli ihan pakko toteuttaa ensin minikoossa.

Tilasin viime tai toissa vuonna (muisti pätkii) vekkulin vekottimen, joka kantaa nimeä punch needle. Olen aiemmin tehnyt sillä vain pienen kokeilun, mutta silloin käyttämäni pohjakangas oli vääränlaista ja innostus katosi saman tien. No nyt päätin tarttua härkää sarvista ja kumma kyllä tällä kertaa ei esiintynyt mitään ongelmia. Kuten kuvasta näkyy, työ on todellakin ensimmäinen ja siinä on runsaasti parantamisen varaa, mutta se on taatusti itse suunniteltu ja tehty :-) (Nuo harmaat esittävät kissoja ja punaiset sydämiä.) Reunan vinoneliöistä oli äärettömän vaikea saada "teräviä", mutta antakaa armoa, yritin kaikkeni ;-D Työ on viimeistelemättä, sillä en tiedä vielä, mihin tuo nukkekotimaailmassa päätyy. Suunnitelmissa on ollut tehdä eteisen penkki 1:12-koossa ja silloin tuo päätyisi sen päälliseksi niin kuin "oikeassa elämässäkin", mutta jos penkkiä ei koskaan synny, tuosta tulee ehkä matto... tai jotain. (Ja hitto soikoon, huomasin juuri kaksi sojottavaa langanpätkää, jotka olisi pitänyt leikata pois.) Ja nyt täytyy sanoa, että kerrankin olen ajan hermolla, sillä tänään saapuneessa Nukkekoti-lehdessä esiteltiin juuri tätä käsityömenetelmää :-) Kivaa puuhaa tämäkin!

Vähän parempi...

... mutta vain vähän.

Sapetti niin suunnattomasti nuo edellisen postauksen kallaa muistuttavat tulppaanit ;-D, että oli pakko tarttua toimeen ja korjata asia. Ensin tein muutaman pinkin tulppaanin ja sitten päätin vielä vähän fiksata vanhoja ja nyt olen melkein tyytyväinen :-)

Kukkalähetys

Vieno sai tänään kukkia, kimpun tulppaaneja, pojaltaan Lasselta. Lasse oli halunnut piristää äitiään, kun tämä oli ollut flunssan vuoksi vähän huonovointinen. Harmi vaan, että palvelutalosta ei löytynyt parempaa maljakkoa kukille...

*****
Eilen oli edellisessä postauksessa mainostamani Vantaan aikuisopiston nukkekotikurssin ensimmäinen kerta. Meitä oli paikalla 12 innokasta nukkekoteilijaa opettajan lisäksi. Aluksi tutustuttiin toisiimme ja suunniteltiin vähän kurssin ohjelmaa ja sitten näperreltiin kukkasia. Ja kyllä taas huomasi, ettei hetkeen ole mineillyt. Sormet eivät meinanneet millään totella ja sen kyllä huomaa. Tulppaaneja yritin väkertää, mutta niistä tuli jotain vähän harvinaisempaa lajiketta ;-) Kotiin tultuani totesin, että eihän mulla ole maljakkoakaan kukille, mutta onneksi löytyi edes yksi sinne päin. Pääasia oli kuitenkin se, että kivaa oli taas päästä mineilemään. Ensi kerralla on aiheena punonta.

Vantaalaisille (ja muillekin lähiseutulaisille) nukkekotikurssi-infoa

Kesä on vielä meneillään, onneksi, mutta meikäläinen jo antaumuksella tutkii Aikuisopiston syksyn kurssitarjontaa. Kiljaisin ääneen, kun huomasin listalla nukkekotikurssin "Miniatyyriesineitä nukkekotiin". Joitakin vuosia sitten vastaavanlainen kurssi jouduttiin peruuttamaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi, mutta toivottavasti nyt löytyy riittävästi innokkaita nukkekoteilijoita.

Omat mineilyt ovat olleet taas vähissä muiden käsitöiden vuoksi, mutta suunnitteilla on kyllä tarttua tuhoutuneisiin kirpputoriin ja Lassen boxiin. Se vaan vaatii juuri oikean h-hetken :-)

Mukavaa kesän jatkoa kaikille!

*****
Edit. 22.8. Ihanaa, ryhmä tuli täyteen! Nyt vaan odottelen malttamattomana kurssin alkamista :-)

Miniryijy

Osallistuin tänään Nukkekotiyhdistyksen Kotiseminaarin Miniryijy-työpajaan, joka järjestettiin Facebookissa. Ryijyjen teossa antoi opastusta Aino Joensuu.

 Tästä lähdettiin liikkeelle aamupäivällä: olin saanut kaikki tarvikkeet tietokonepöydälle ja niin kuin tavallista toinen apulaisista oli heti paikalla. Tee tuossa sitten jotain... :-)

Ryijyn tekoa olin aikaisemmin kokeillut vain muutaman solmun verran, siis 1:1 koossa. Ensimmäinen rivi oli se vaikein, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa helpottui.

Noin kuuden tunnin uurastuksen jälkeen (sisälsi kyllä ruoka- ja kahvitauon) miniryijy oli valmis. Erinäisiä kommelluksia sattui matkan varrella (väärien värien käyttö), mutta lopputulos on ihan itseäni tyydyttävä. Oli kyllä kivaa puuhaa!

Vieno on iloinen uudesta ryijystään :-)

Vähän parempia uutisia

Palvelutalon henkilökunta on ahkeroinut ja Vieno-mummon huoneisto on saatu jälleen kuntoon. Vieno itsekin alkaa pikku hiljaa toipua järkytyksestä suklaan ja vanhojen valokuvien voimin. Huoli Lassen voinnista on kyllä vielä suuri, mutta sairaalasta on kerrottu tämän voivan olosuhteisiin nähden hyvin.

Järkyttäviä uutisia

Nukkekotimaailmasta on kantautunut todella järkyttäviä uutisia: alueella on sattunut maanjäristys, jonka magnitudiksi on mitattu 6,2 Richterin asteikolla. Asukkaat kertovat talojen tärinän lisäksi mm. tavaroiden tippuneen hyllyiltä. Reportterimme on paikanpäällä ja olemme saaneet kuvia järistyksen aiheuttamista tuhoista:

Paikallisella itsepalvelukirpputorilla myyntipöytiä oli romahtanut.

Vanhusten palvelutalossa oli myös koettu kauhunhetkiä. Kuvassa esiintyvä Vieno-rouva oli erittäin järkyttynyt tapahtuneesta. Hän kertoi, ettei ollut koskaan aiemmin kokenut vastaavaa.

Seuraava kuva saattaa järkyttää heikkohermoisimpia:

Erään kerrostalon huoneistossa Lasse-herra oli jäänyt sortuneen parvisängyn alle. Pelastuslaitos on jo paikalla, mutta päivystävä palomestari ei vielä osannut kertoa Lassen mahdollisesti saamista vammoista.

Jäämme seuraamaan tilannetta.

Messu-terveiset

Tulipa eilen käytyä Model Expossa, ensin Nukkekotiyhdistyksen päivystäjän roolissa, myöhemmin sitten höpsähtäneenä shoppailijana. Kuva hetkeä ennen messujen avautumista, vielä odoteltiin viimeistä kylpyhuone-kilpailuun osallistuvaa boxia (saapui kyllä). Aivan mainioita olivat kaikki osallistuneet työt, niissä olisi riittänyt katsottavaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Tässä yleissilmäys Erja Helanderin rakentamasta nukkevitriinistä. Tuosta olisi pitänyt ottaa yksityiskohtaisempia kuvia, niin paljon nähtävää oli tuohon koottu, mutta tuossa vaiheessa oli jo kiire sulkea vitriiniä, joten tämän parempaa kuvaa en valitettavasti ehtinyt saada. 

Nukkenäyttelyn tiedot

Ostoksiakin tuli messuilta tehtyä ja budjetti ylittyi reippaasti, siis kerta kaikkiaan oikein mukava päivä :-D

*****

Vielä shoppailun satoa: tämä kakku on ainoa oikeasti nukkekoti-aiheinen ostokseni. Kakkujakaan ei voi olla koskaan liikaa, eihän?

Kierrätyskeskuksen osastolla oli tosi paljon kivoja askartelumateriaaleja. Sieltä tarttui mukaan palanen tapettia ja kangasnäytteitä, jotka ostin nukkekoteilua silmällä pitäen. Tuosta näytekirjasta saisi aika monta mattoa... ;-D