maanantai 25. kesäkuuta 2012

Viimeiset kirjat

Jäi taas putki päälle, mutta ei se mitään. Lupaan, että nämä on nyt viimeiset vähään aikaan :-)


Jatketaan loistavien kuvien kera :-p Tuossa kuvassa on kaksi kirjaa omasta lapsuudestani, sieltä kaukaiselta -60-luvulta :-) Tuhmat pikku kisut on  säilynyt ihmeen hyväkuntoisena, vaikka muistelen sitä "lukeneeni" melko ahkerasti. Satu Hammaspeikoista on uusintapainoksena ostettu, oli "pakko-ostos". Sitä luettiin meille lapsille lastentarhassa (siihen aikaan päiväkoti oli lastentarha).


Otto Nalle on yksi suosikkini uudemmista lastenkirjoista. Eilinen leikkuuvirhe on taakse jäänyttä elämää, nyt on uudet kannet leikattu paremmalla onnella. Kuvassa Otto Nalle on lähtenyt karkumatkalle lelukaupasta ja on juuri uupuneena saapunut pienen talon luokse ja kurkistelee ikkunasta.

Nyt tämä jättää mineilypuuhat hetkeksi ja lähtee suorittamaan olohuoneen huonekalujen uudelleen järjestelyä.

Mukavaa alkanutta kesäkuun viimeistä viikkoa kaikille!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Lisää luettavaa lapsille

Kylläpä oli vapauttavaa vähän purkaa ajatuksiaan ja tosi mukavaa oli lukea teidän kaikkien kommentteja. Kiitos niistä! :-)


Aamupäivä kuluikin sitten taas skannatessa ja tulostaessa ja leikatessa ja liimatessa... kuvassa lopputulos: lastenkirjoja tyhjää täynnä ;-D No, käytin eilisestä Pupu Tupuna -paksukaisesta pari sivua uuteen, littanaan versioon, joten siinä on sentään muutama kuvakin. Huomaattekos, että Miina ja Manukin ovat päässeet minikokoon? Noiden lisäksi olin tekemässä myös Otto Nalle -kirjaa, mutta sen kanssa kävi ohraisesti, kun onnistuin leikkaamaan millin liikaa kannesta, hui! Ei-nukkekoti-ihminen sanoisi, että mitä se milli nyt haittaa, mutta kerrotaanpa se kahdellatoista :-) Otto Nalle joutuu nyt siis odottamaan uusien kansien tulostusta.

Olen siis ainakin tänä aamuna onnistunut selättämään perfektionistisen alemmuuskompleksini... tosin olen kyllä jo löytänyt noistakin tekeleistäni lukuisia virheitä, tietenkin ;-)

Ps. Hui kamala, miten huonolta näyttää tuo kuva suurennettuna!

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Potuttaa a.k.a. Muistaako kukaan tätä pupua?

Tulipas taas otsikko postaukselle, mutta se kyllä kuvaa tämän kertaista aihetta varsin mainiosti :-p


Niin, muistaako kukaan Pupu Tupunaa? Niitä kirjasia olen lukenut hoitolapsilleni parikymmentä vuotta sitten (herttinen sentään, kun mä olen vanha!!!) ja lapset tykkäsivät niistä kovasti. Tänään tuli skannausfiilis ja ajattelin tehdä Lillin Lelupuotiin lastenkirjoja. Nappasin sitten käteeni tämän Pupu Tupunan ja jostain ihmeen syystä päätin tehdä siitä "luettavan", eikun aidomman näköisen, se kun näyttää olevan nykyisin muotia.


Jo skannauksen aikana totesin, että tää ei ole mun juttu. Voiko olla puuduttavampaa hommaa, kuin skannata kirjaa sivu kerrallaan (kyllä voi) (ja sitähän ei edes saisi tehdä, nipo-nipo)? Sitten sivujen asettelu kuvankäsittely-ohjelmalla (se sentään oli ihan jees-homma) ja tulostaminen ja leikkaaminen ja liimaaminen ja.... Uuuuh, apua!


Onhan se söpöä, kun nukkekodissa on kirjoja, joissa on ihan oikeita kuvia/tekstiä sivuilla, mutta siihen ne hyvät puolet sitten jääkin meikäläisen kohdalla. Sattuneista syistä en pysty tulostamaan kaksipuoleisia sivuja, joten kirjasta tulee noin kymmenen kertaa paksumpi kuin mitä sen pitäisi olla ja näyttääkö se silloin aidolta? No EI näytä.

Nyt seuraa purnausta, josta jokainen saa olla ihan mitä mieltä tahansa, eikä sitä ole edes pakko lukea, mutta nyt minä avaan sanaisen arkkuni. Siis pitääkö oikeasti nukkekodissa kaiken näyttää millimetrin tuhannesosan tarkkuudella aidolta? Onhan se todella hienoa (oikeasti), jos niin on, mutta täytyykö jokaisen pystyä sellaiseen suoritukseen? Tietysti voi ostaa laserilla leikattuja kittejä ja niistä koota vaikka mitä, mutta entäs jos haluaa leikata itse? Tässä on yksi syy siihen, miksi oma nukkekoteiluni jäi tauolle: koin, etten osaa tehdä yhtä hienoja kapistuksia kuin mitä olen nähnyt muiden tekevän. Nyt olen onneksi päässyt tuon yli (melkein) ja voin katsella kaikkia super-hyper-hienoja miniatyyrejä ahdistumatta. Ja siitä syystä en aio jatkossakaan tehdä nukkekodin kirjoistani suurennuslasilla luettavia, vaan tyydyn tulostamaan pelkät kannet ja sivut ovat sitten tyhjää täynnä. Että sellaista tällä kertaa :-D

Ps. Ihan pakko vielä lisätä sellainen asia, että tuo edellinen purnaus koskee vain ja ainoastaan omaa nukkekoteiluani ja se on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, mutta "ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli" kuuluu sanonta :-)

Ps2. Nukkekoteilussakin on selvästi havaittavissa muotimaailmasta tuttu ilmiö "in vs. out". Olen puuhastellut nukkekoti-minien kanssa syksystä 2005 asti ja siitä tähän päivään saakka tarkasteltuna on ollut havaittavissa melkoisia muutoksia myös nukkekoti-maailmassa. Onko tyhmästi sanottu, että "taso" on noussut huimasti? Vai onko internet vaan tuonut nämä huippu-lahjakkaat mineilijät paremmin esille? Huokailen usein ihastuksesta katsellessani toinen toistaa taidokkaammin toteutettuja miniatyyrejä, mutta samalla mietin, että kehtaanko enää laittaa esille kuvia omista, ei niin hienoista, tekeleistäni. Joo, poden varmasti alemmuuskompleksia ja se on perfektionistille hitsin huono ominaisuus :-D Molemmista pitäisi päästä eroon ja mielellään heti :-)

Kaikenlaista sitä tuleekin pohdiskeltua, kun on aikaa :-)

torstai 21. kesäkuuta 2012

Yllätyslahja

Olin lähdössä päivällä kauppaan, kun huomasin postin tuoneen mielenkiintoisen näköisen kuoren. Olin vähän ihmeissäni sitä avatessani, kun en osannut odottaa mitään erikoista lähetystä. Kuoren sisältö pisti minut kyllä haukkomaan henkeä :-D


Siis kerrassaan super-suloinen Muumiperhe kultaisine huonekaluineen, punaisine samettimattoineen ja lisäksi vielä kaunis sydänkranssi! Nämä oli lähettänyt minulle Leena Muuminukketalosta kiitokseksi arpajaisvoitostaan. Olen suorastaan hämmentynyt, mutta samalla mahdottoman iloinen tästä todellisesta yllätyslahjasta. Kiitos Leena, ilahdutit todella mieltäni :-)


Tässä vielä lähetyksen mukana tulleet ihanat kortit.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Hyviä tuoksuja


Miettiessäni palkintoa tonnin arvontaan päädyin hajuvesiin, sillä niitä on aina yhtä hauska tehdä ja niille useimmissa nukkekodeissa on käyttöä. Tuosta kuvasta voivat Leila ja Lee Mar bongata omansa :-)

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Blogin täytettä

Nyt on sellainen tilanne, että yhtä ja toista olen tehnyt, mutta niistä ei voi vielä laittaa kuvia. Ei kuitenkaan hätää, sillä sain eilen kummallisen järjestelypuuskan katsellessani toisella silmällä Portugali-Hollanti-matsia. Sen johdosta voin laittaa vihdoin kuvan vitriinikaapista, johon olen vuosien aikana säilönyt swapeista saamiani ja myös itse tekemiäni minejä. Siellä ne odottavat turvallisesti talojen valmistumista. Totesin kyllä prosessin aikana, että jonkun talon olisi syytä pikaisesti valmistua, sillä melkoisen ahdasta alkaa olla tuossakin kaapissa, kuten seuraavasta kuvapläjäyksestä käy ilmi (pahoittelen kuvien heikohkoa laatua, mutta kokoa niihin saa lisää kuvaa klikkaamalla):

Tässä ensin yleissilmäys koko vitriinistä (ovet avoinna).

Ylähylly.

Ylähylly vasemmalta...

... ja oikealta.

Keskihylly.

Keskihylly vasemmalta...

... ja oikealta.

Alahylly.

Alahylly vasemmalta...

... ja oikealta.

Alahyllyn oikeassa laidassa on valitettava keko mattoja yms. sillä niiden saaminen näkyville ei tilan rajallisuuden vuoksi ole kovin helppoa. Kirjatkin näkyvät jääneen epämääräiseen kasaan, kun jotenkin puhti meinasi loppua viime hetkillä. Haavereilta ei myöskään vältytty tämän operaation aikana. Ylähyllyllä ylösalaisin olevan pöydän jalka katkesi, naps, ja odottaa nyt liimausta :-(

Kyllä tuolla tavaramäärällä jo sisustaa yhtä jos toistakin huonetta :-) Ja kaikki mini-esineeni eivät suinkaan ole tässä, vaan osa niistä on sijoitettuna kirpputori-boxiin (joka sekin kaipaisi kipeästi järjestelyä erään nelijalkaisen vierailun jäljiltä). Ai niin, ja sitten on vielä keittiön iso lokerikko (entinen kirjapainon kirjasinlaatikko), jonka olen täyttänyt myös nukkekoti-esineistöllä (odottavat pölyjen pyyhintää). Mutta kaikesta tästä tavarapaljoudesta huolimatta haluaisin tehdä noin miljoona uutta pientä tilpehööriä taloihin sijoitettavaksi :o) Tuntuuko yhtään tutulta?

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Siivouspäivän löytöjä

Nyt on ihan pakko jakaa tämä kokemus:

Mitä yhteistä on kokonaisilla ja siivutetuilla kinkuilla, narusaippualla, lumiukoilla, appelsiineilla, retiisiviipaleilla, sienillä, kananmunaviipaleilla, donitseilla, karkkikepeillä, porkkanan paloilla, lakuilla(?), raaoilla (väristä päätellen) ranskanperunoilla ja oliiveilla? Se, että löysin ne kaikki siivotessani pienen lipaston takaa lattialta.  Nukkekoti-kokoisina (onneksi)  :-) Ja sitten nypin niitä takaisin purkkiin, joka myös oli siellä lipaston takana. Se ei ollut kamalan hauskaa.

Huvittavinta tässä jutussa on se, että noiden tekemisestä on useampi vuosi, enkä edes muistanut niiden olemassaoloa. Toisin sanoen sen lipaston takaa en ole imuroinut useampaan vuoteen, hups :-]

Mitä tästä opimme (vai opimmeko mitään)? Ainakin sain muistutuksen, että koskaan ei saa imuroida, ennen kuin on tarkistanut imuroitavan kohteen :-D

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Hyvän mielen postia


Aina silloin tällöin postiluukusta tupsahtaa mukavaakin postia. Tänään oli sellainen päivä. Kuvan lehden lisäksi sain jotakin ihanan vaaleanpunaista, mutta siitä kuvaa vähän myöhemmin :-)

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Arvonta suoritettu

No niin, blogin ensimmäinen arvonta on sitten voittajien julistusta vailla.

Tuhannes kävijä blogissani oli Leila (taputuksia), paljon onnea!

Sitten itse arvontaan:


Arvonta suoritettiin perinteisellä "vedetään hatusta" - menetelmällä. Onnettarena toimi hatun omistaja, poikani Roope. Valitettavasti tekniikka petti juuri h-hetkellä, joten kuvaa arvan nostosta ei saatu, mutta voittaja selvisi siitä huolimatta ja hän on:


Lee Mar (lisää taputuksia), onnea hänellekin!

Voittajiin tullaan ottamaan yhteyttä pian.

Paljon kiitoksia kaikille osallistumisesta tähän lyhyen varoitusajan arvontaan, tervetuloa toistekin :o)

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Tonnin arvonta

Tuhannen kävijän raja on ihan juuri täynnä ja sen kunniaksi järjestän pikkuruisen arvonnan. Eli sinä, joka bongaat vierailullasi blogissani kävijälaskurissa luvun 1000 (tuhat), ilmoittaudu. Pieni palkinto luvassa (isompia palkintoja sitten isommilla luvuilla) :-)

Hmmm... tämänhän piti olla arvonta... No, lisätäänpä sitten edelliseen, että kaikki tähän postaukseen kommenttinsa jättäneet osallistuvat toisen pienen palkinnon arvontaan. Ja vastausaikaa 12.6.2012 klo 09.00 asti, tai jos tuo 1000 kävijää ei ole silloin vielä täynnä, niin siihen asti, kun se täyttyy. Oliko tarpeeksi sekavasti selitetty? :-)

Piristystä kotiin


Lasse halusi kotiinsa vähän piristystä ja mikäpä sitä paremmin toisi kuin kukkanen tai viherkasvi. Pikaisen katselmuksen jälkeen Lasse päätyi valinnassaan peikonlehteen. Myyjä olisi vaan voinut kertoa Lasselle, että se kasvaa melkoisen suureksi, mutta toisaalta eihän hän Lassen huushollin kokoa voinut arvata.

* * * * *

Ottaa niin päähän tuo pönttö-asia, että päätin tehdä jotain aivan muuta ja kukkia/viherkasveja on aina kiva tehdä. Onneksi oli vielä yksi kukkaruukku jäljellä, että sain tämän istutettua.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Aina ei onnistu


Hohhoijaa. Tiesin, että tämän yrityksen onnistumisprosentti on tosi pieni, mutta siitä huolimatta päätin kokeilla. Ja lopputulos, johon en ole alkuunkaan tyytyväinen, näkyy (huonossa) kuvassa :-( Kyllähän tuosta nyt näkee, mitä se esittää, mutta siihen ne hyvät puolet sitten jäävätkin. Sitten välähti mieleen, että jospa tekisikin jossain vaiheessa kaatopaikan miniatyyri-koossa, niin sinne olisi tässä taas yksi tavara lisää :-)

No, mitä tästä seuraa? Sitä, että Lasse joutuu edelleenkin käymään talon saunan wc:ssä, höh :-p

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Lassen parvisänky, osa 2



Vihdoinkin, puuskahtaa Lasse ja pyyhkii hikeä otsaltaan. Siinä se nyt on kasattuna, uusi parvisänky. Seuraavaksi patjaa etsimään. Se vaan ei tule olemaan ihan helppo homma, kun tuohon ei käykään"standardi-kokoinen" patja, eli 120 x 200 cm. No, kyllä se jostain löytyy, uskoo Lasse.


Lasse päätti kuitenkin vielä kokeilla nykyistä patjaa sängylle, mutta ei voi mitään, vääränkokoinen on.



Mutta kyllä täällä yläilmoissa kelpaa sitten nukkua! Täytyy vaan muistaa ostaa myös lakanat ja kunnon peitto.

* * * * *

Ha-haa, tarkkanäköisimmät ehkä huomasivat aiemmin, että olin unohtanut jättää "aukon" tikkaille. Tietysti! (Se nyt ei olisi ollut ihan kamala virhe, sillä pojalla oli vielä vähän aikaa sitten juuri sellainen parvisänky, jossa piti kiivetä laidan yli. Ei kamalan kiva.) Tuosta unohduksesta selvittiin tällä kertaa helposti. Mutta taas tuli opittua, että pitäisi miettiä kaikki ainakin kahteen kertaan ennen kuin tekee yhtään mitään. Minkäänlaista ohjettahan minulla ei tuohon parveen ollut, mutta useamman kerran erilaisia 1:1 parvisänkyjä kasanneena ja purkaneena ei suunnittelu ja tekeminen ollut vaikeaa. Kaikki materiaalit löytyivät laatikosta, johon olen säilönyt erilaisia puulistoja. Ollessani aikuisopiston puutyökurssilla sahasin omat (ja joskus muidenkin, ihan luvan kanssa) laudan jämät erikokoisiksi listoiksi. Kurssikaverit ja opettaja vähän naureskelivat mun touhuille, mutta tiesivät kyllä nukkekoti-harrastuksestani, joten se oli ihan ystävällistä naurua :-) Ja nyt niistä "jämälistoista" oli hyötyä! Ja päädyin sitten vielä lakkaamaan sängyn. Kerrankin voin sanoa olevani tyytyväinen tekeleeseeni :-)

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Melkein valmis parvisänky


Lasse on vihdoin viimein ryhdistäytynyt ja jatkanut kotinsa kunnostusta. Jalkalistat ovat löytäneet paikkansa ja uusi sänkykin on jo lähes valmis.  Lasse joutuu kuitenkin vielä hetken jatkamaan lattialla nukkumista, sillä vanha patja on harmillisesti liian pieni uuteen sänkyyn.

* * * * *

No huh, vihdoinkin edistystä Lassen boksissa. Kuten aiemmin kerroin, jouduin purkamaan jo kerran kasaamani parven mittavirheen vuoksi. Olin hajamielisyyksissäni mitannut pystytolpat liian lyhyiksi, joten ei auttanut kuin sahata uudet. Tuosta puuttuu vielä sängyn pohjalaudat (vai miksi niitä sanotaan?) ja tikkaat, mutta sitten se on valmis. Paitsi jos päätän lakata sen... Saisiko mielipiteitä, lakattu parvi vai ei lakattu?

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että en ole vielä laittanut boksin kattoa paikalleen, kun sisustaminen on helpompaa ilman sitä :-)

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Hetken mielijohteesta


Saatuani jalkalistat paikalleen Lassen boksiin(!), kävin penkomaan silmiini sattunutta "kasvimateriaali"-laatikkoa. Olen joskus muinoin saanut jostakin swapista erilaisia kasvinosia ja päätin sitten ottaa niistä muutamia lehtiä hyötykäyttöön. Seuraus näkyy kuvassa. Kasvin lajista ei ole mitään hajua, mutta pääasia on, että se näyttää kivalta :-)

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Vaihteeksi valkoista


Ihailen nukkekoteilijoita, jotka pystyvät tekemään aloittamansa projektin määrätietoisesti alusta loppuun pomppimatta välillä puuhastelemassa muuta. Itse en siihen pysty, en mitenkään. Niinpä "kokonaisuuksien" aikaan saaminen on minulla kyllä todella paljon aikaa vievää puuhaa. Pieni askel kerrallaan, voisi olla mottoni nukkekoteilussa :-)

Nämä mietteet liittyvät siihen, kun eilen vihdoin sain Lillin Lelupuodin alakerran väliseinän paikoilleen useita päiviä vieneen maalaus-urakan jälkeen. Tänään olisi voinut jatkaa tapetointia ja laittaa jalkalistat paikoilleen, mutta ai niin, jälkimmäisethän tarvitsevat ensin maalia pintaansa :-p Ei kuitenkaan puhettakaan, että olisin taas tarttunut pensseliin, vaan innostuinkin jatkamaan kukka-projektia. Tällä kertaa lehtien leikkaaminen ei tuntunut ylitse pääsemättömän vaikealta, joten valmistakin syntyi.

Saas nähdä, minkälaiset tuulet huomenna puhaltaa :-D


Lukijat